Venailtiin rauhassa vuorokausi: vihdoin Varanasissa

Lehmä on Intiassa pyhä eläin: niiden annetaan käyskennellä vapaasti kaduilla, eikä niille suututa, vaikka ne rapsuttaisivat päätänsä moottoripyörään ja pyörä kaatuisi kyljelleen... Varanasissa lemmuja pestään pyhässä Ganges-joessa (näkyy kuvassa), samaisessa joessa hindut kylpevät ja puhdistavat itsensä synneistä. Ganges-jokeen heitetään poltettujen ihmisten tuhkat, palamattomat ruumiinpalat sekä ruumiit, jotka ovat niin pyhiä, ettei niitä tarvitse polttaa.

Istuskelen hostellin katolla, juon suuresta kannusta chaita (kerrankin löytyi mesta mistä sitä saa kannukaupalla; chaikupit ovat aina liian pieniä ja tee loppuu kesken), katselen kuinka mies lennättelee leijaa, kuuntelen kuinka lehmät ammuu, pyhät pärähtäneet miehet ulvoo ja rukouskutsu kantautuu moskeijasta...

Varanasissa ollaan.

Saavuimme viime yönä, hieman myöhässä aikataulusta, aivan jääkalikkoina (täällä on kans talvi! Öisin lämpötila tippuu 11 asteeseen, joka vaatii totuttelua Thaimaan ja Indonesian jälkeen.) Heti junasta ulos astuessamme saimme annoksen hämmennystä: junavaunun edessä odotti sama mies, joka oli auttanut Raulia täällä Varanasissa kuusi vuotta sitten. He eivät ole pitäneet mitään yhteyttä tämän kuuden vuoden aikana, mutta siinä hän nyt seisoi, täysin sattumalta.

"You didn't have a beard six years ago."

Lähdimme hänen kyydillään etsimään auki olevaa hostellia. Olin väsyneempi kuin aikoihin, tärisin kylmyydestä ja mahani kurni. Silti siinä lehmien, vuohien, koirien ja tööttäilevän liikenteen seassa tuktukilla paahtaessa, kankaisiin kääriytyneenä nenänpää palellen, tunsin olevani kirkkaasti elossa. Vapaa ja onnellinen.

En tiedä johtuuko se vallitsevasta ilmapiiristä, ympäröivistä ihmisistä vai omasta kasvamisesta, mutta asioiden kohtaaminen on ollut täällä erilaista. Vastoinkäymiset ja kurjan olotilan kohtaa täällä hyvinkin neutraalisti, vain palana elämää, ohikiitävänä ja väliaikaisena sattumana.

Esimerkiksi: saavuimme tänne keskellä yötä, koska junamme oli 15 tuntia myöhässä.

Näitä sattuu.

Auringonnousu Kolkatan juna-asemalla.

Howrah Bridge Kolkatan juna-asemalta katsottuna.

Aloitimme siis matkamme teon tänne Varanasiin Kolkatan juna-asemalta kaksi päivää sitten. Olimme juna-asemalla iltaseitsemältä, sillä junamme oli tarkoitus lähteä iltakahdeksalta. Asemalla saimme selville, että junan lähtöaika oli siirretty aamuviiteen sumun vuoksi, eli kymmenen tunnin päähän. Talvisin Intian junaliikenne ei toimi yhtä hyvin kuin kesäisin - tämä kannattaa ottaa huomioon aikatauluja suunnitellessa.

Juna-asemilla on kuitenkin odottelulle erikseen varatut tilat. Jokaiselle luokalle on oma odotushalli, ja odotushalleissa on yleensä erikseen naisten puoli (jos tai kun jään tänne yksin reissaamaan Raulin lähtiessä edeltä kotiin, tämä tuntuu turvalliselta ratkaisulta!)

Nukuin muutaman tunnin Raulin vahtiessa tavaroitamme. Kun heräsin, kuulin, että junan lähtemisaikaa on siirretty taas. Arvioitu lähtöaika oli nyt 07:30. Odottaisimme siis junaamme 12,5 tuntia juna-asemalla. Mietimme, millaisen otsikon Iltalehti saisi aikaan, mikäli VR laittaisi matkustajat odottamaan yli 12 tuntia juna-asemalla sumun vuoksi...

Kolkatan juna-aseman sleeper-luokan odotushallista. Kivilattialla oli vilpoisa nukkua, mutta paikalliset olivat valmistautuneet eristein ja kunnon viltein, jotka he levittivät lattialle (meillä viltteinä ja peittoina toimi kaksi riippumattoa jotka hankimme Indonesiasta...)

Odottelu sujui mukavasti. Tutustuimme Kashmirissa asuvaan mieheen, joka kertoi meille alueen tilanteesta: netti ei ole toiminut puoleenvuoteen, samoiten koulut ovat olleet kiinni, eikä puhelinverkko toimi kunnolla, ilmeisesti pakistanilaisten kanssa käytyjen konfliktien vuoksi. Mies kuitenkin sanoi, että mikäli haluamme matkata kaikesta huolimatta Kashmiriin, ei meillä ole hätää: ulkomaalaisista pidetään huolta eikä kukaan halua turisteille pahaa. Olemme suunnitelleet matkaavamme Kashmiriin Nepalin jälkeen, joten näitä asioita on hyvä kuulla paikallisilta ennen kuin siirtyy kyseenalaiselle alueelle.

Junamme lähti tismalleen 07:30. Laskeskelimme, että tulisimme olemaan perillä noin iltayhdeksältä - mikäli juna liikkuu aikataulun mukaisesti. Lipun mukaan junan tulisi ajaa tämä matka 14 tunnissa.

Meidän paikkamme olivat sleepervaunussa. Saimme kaksi yläpetiä, joissa nukuimme vain katkonaisesti kovan metelin ja kylmyyden vuoksi. Viereisillä pedeillä matkasi kolmihenkinen perhe. Ihastelin tytön ja äidin läheistä suhdetta: he kuiskivat ja nauroivat, söivät yhdessä kakkua ja kun tyttö nukahti, äiti peitteli hänet ja kävi sitten itse tytön viereen nukkumaan. Mietin omaa äitiäni ja koin hieman koti-ikävää, söin rinkastani pari salmiakkia (kannan lakua ja salmiakkia mukanani itkuhetkiä varten). Salmiakki tuntui ja maistui kuitenkin maailman oudoimmalta siinä ympäristössä: tämä maa ja kulttuuri on niin vierasta ja kaukana kaikesta tutusta, että kaikki suomalainen tuntuu vain kummalliselta, jos sen koittaa yhdistää tänne. Kuin olisi uudessa maailmassa, kauempana kotoa kuin koskaan. Tämän ymmärtäminen lähinnä lisäsi koti-ikävää.

Kun juna pysähtyi asemilla, vaunut täyttyivät teen ja ruuan kaupustelijoista. Joimme monia kuppeja chaita, ja ramppasimme vessassa. Oli hassua pissata reiästä raiteiden päälle.

Vaunujen ovet ovat yleensä auki myös silloin, kun juna on liikkeessä ja paahtaa kovaa kyytiä eteenpäin. Istuskelin katselemassa ohikiitäviä maisemia ja kyliä, fiilistelin kylmää tuulta joka puski oviaukosta kasvoilleni. Näin kuinka koira pomppi roskikseen, ihmiset lämmittelivät nuotion ääressä, pojat potkivat palloa seinään, lehmät löntystelivät kylien seassa... Sekä peltoja, paljon peltoja, sekä pieniä temppeleitä siellä täällä.

Maisemien tuijotteluun voisi käyttää vaikka koko junamatkan.

Junamatkamme kesti tietysti yli 14 tuntia, tämä ei tullut yllätyksenä. Teimme matkan aikana useita pydähdyksiä. Odottelimme kenties muita junia tai jouduimme pysähtymään säätilojen tai muiden esteiden vuoksi, en tiedä, mutta aina matka kuitenkin jatkui, ennemmin tai myöhemmin.

Ja näin saavuimme Varanasiin puoleltaöin, harvinaisen väsyttävän, mutta kokemusrikkaan ja mielenkiintoisen vuorokauden jälkeen. Jos asemalla odottelu lasketaan mukaan matkamme tekoon, meillä kesti saapua Kolkatasta Varanasiin (reilu 700 kilometrin matka) noin 29 tuntia.